Kun päätin tehdä muutoksen

Haluan jakaa kanssasi tämän osan elämäntarinaani, jotta ymmärrät paremmin, miksi olen tällä polulla ja miksi haluan tukea hyvinvointia meissä kaikissa.

Sairastan selkärankareumaa, joka on tuonut mukanaan suuren muutostarpeen aikuisiällä fyysisen toimintakyvyn laskun myötä. Vaikka olen sairastanut lapsuudesta saakka, vasta aikuisiällä sairaus käänsi elämäni suunnan. Jouduin pohtimaan, miten jatkan eteenpäin ja säilytän hyvän itsessäni, kun sekä arkeni että suhtautumiseni elämään muuttuivat pysyvästi.

Vaikeimmassa vaiheessa tunsin jatkuvaa turhautumista voimattomuuteen ja väsymykseen. Jäytävä kipu uuvutti ja vei tottakai mielialankin alas. Tuntui, että kaikki oli vastatuulessa, tuen ja avun saaminen oli vaikeaa. Pettymyksen ja katkeruuden tunteet vuorottelivat, ja kadotin vähitellen oman ääneni sairauden ja kivun alle.

Negatiivisuus ruokki itseään, kuten sillä ja muillakin energioilla on tapana tehdä. Hetkittäin tunsin vihaavani kaikkea sekä itsessäni että muissa. Suretti, kuinka paljon olin menettänyt, enkä enää osannut arvostaa ja nähdä sitä, mitä minulla vielä oli. Sisälläni kasvoivat toivottomuus ja katkeruus.

Tunsin menettäväni liian paljon. Liikuntakyvyn heikkenemisen myötä pois jäivät lähes kaikki silloiset harrastukset, sitten meni työkyky, ensin osa-aikaisesti ja lopulta kokonaan. Myös sosiaaliset suhteet kärsivät, en ollut mielestäni ollenkaan hyvää seuraa ja tunsin valtavaa häpeää tilanteestani. 

Tämä kaikki vaikutti minusta ulospäin ja jotain oli tapahduttava. Lopulta kaikki alkoi muuttua, kun eräs läheinen ihminen rehellisesti kertoi, miltä elämäni suunta näytti hänen silmissään. Hänen sanansa saivat minut ymmärtämään, että tarvitsin muutosta ja että jatkamalla samaan suuntaan menettäisin lopulta kaiken. Päätin tehdä muutoksen. Näen, että se päätös oli yksi tähän astisen elämänmatkani tärkeimpiä pisteitä.

Seuraavaksi kerron, mikä muuttui ->